Lasten valokuvat netissä ja somessa

Jokainen vanhempi joutuu nykyään miettimään kuinka paljon haluaa esitellä lastensa elämää sosiaalisessa mediassa, ja voiko lapsesta laittaa kuvia nettiin. Kun aihetta googlaa, löytyy lähes pelkästään seuraavanlaisia otsikoita: ”Älä laita lastasi nettiin” (Yle Uutiset), ”MLL:n lakimies lasten kuvien julkaisusta: ’Vanhemmat eivät omista lastensa yksityisyyttä’” (Ilta-Sanomat), ”Lääkäri: ’ei lainkaan lasten kuvia Facebookiin’” (Helsingin Uutiset). Kun juttuihin sitten tutustuu tarkemmin, suurimpana pelkona näyttäisi olevan lasten kuvien päätyminen vääriin käsiin – siis esimerkiksi pedofiliasivustoille.

Itsestään selvää pitäisi olla, että lasten nakukuvien paikka ei ole netissä, vaan yksityisissä kotialbumeissa, jos nakukuvia haluaa ylipäänsä ottaa. Sen sijaan minun on vaikea uskoa että ihan tavalliset kuvat lapsista päätyisivät millekään hämäräsivustoille. Lapsia esiintyy jatkuvasti myös mainoksissa ja mediassa yleensäkin. Toki joku voi napata netistä lasten kuvia ja toteuttaa niiden avulla identiteettivarkauden, mutta tämä riski on todennäköisesti paljon suurempi aikuisten kuvien kohdalla. 

Huono perustelu jättää kuvat julkaisematta on myöskin se, että lapsia saatetaan kiusata niistä myöhemmin. Mistä tahansa voi joutua kiusaamisen uhriksi, vaikkapa väärän värisestä piposta, eikä mielestäni ole hyvä syy jättää asioita tekemättä kiusaamisen pelossa. Hankalampi kysymys onkin se, mitä lapsi itse ajattelee julkaistuista kuvistaan vaikkapa kymmenen vuoden päästä. Kuvat kun saattavat jäädä nettiin vuosikymmeniksi. Vanhempien lasten kohdallahan tulee tietysti kysyä lapselta itseltään lupa kuvan julkaisemiseksi, mutta vauvoilta tai pieniltä lapsilta lupaa ei voi kysyä  – ja viime kädessä vastuu on aina joka tapauksessa vanhemmalla.

Tärkeintä on varmasti tiedostaa, että nettiin laitettuja kuvia ei voi välttämättä enää poistaa. Jokaisen lapsesta nettiin laitetun kuvan tulisikin olla sellainen, ettei kuvien näkeminen vaikkapa isolla kankaalla keskellä vilkasta toria aiheuta sydänkohtausta. Lapsen yksityisyyttä pitää osata kunnioittaa niin, että harkitsee jokaisen julkaistavan kuvan kohdalla, voiko kuva joskus myöhemmin aiheuttaa lapselle häpeää tai muita epämiellyttäviä tunteita. Tämä koskee toki myös lapsesta kertovia tarinoita.

jee

Toisaalta sosiaalinen media on yksi nykyajan ja myös tulevaisuuden tärkeistä kommunikaatioväylistä. Monen somevälineen tarkoituksena on mahdollistaa oman elämän jakaminen muille ihmisille, ja tuntuisi keinotekoiselta ja liioitellulta rajata lapset kokonaan sosiaalisen median ulkopuolelle, kun he kuitenkin ovat niin merkittävä osa vanhempiensa elämää. Hyvää pohdintaa lapsista ja netistä löytyy mm. Valeäidin nauhoituksia -podcastista, jossa perhebloggaaja ja lasten tyyliblogin pitäjä käsittelevät aihetta omasta ja itsekin aktiivisesti netissä läsnäolevien lastensa näkökulmasta. Lapset aloittavat tulevaisuudessa oman virtuaali-identiteettinsä rakentamisen yhä nuorempina, ja läsnäolo sosiaalisessa mediassa on jo nyt monelle lapselle itsestäänselvää.

Itse olen päättänyt tässä blogissa välttää suoria ja täysin tunnistettavia kasvokuvia lapsistani. Tosin aivan pienten vauvojen piirteet eivät mielestäni ole vielä kovin tunnistettavia, joten kuopuksen kuvien kanssa en ole vielä niin tarkkana kuin esikoisen. Omalla yksityisellä Facebook-seinälläni voisin kuitenkin ajatella postaavani myös tunnistettavia kuvia lapsistani.Oli media sitten mikä tahansa, tärkeintä on kuitenkin aina pohtia hetki kuvan julkaisun seurauksia lapsen kannalta ennen kuin painaa julkaise-nappia.