Liikunta synnytysten jälkeen

Pikkusiskoni oli viikonloppuna käymässä Hämeenlinnassa, ja hän haastoi minut tennismatsiin. Kuulemma piti saada joku helppo vastus,  ja mikäpä siinä! Olen kerran käynyt pelaamassa tennistä Helsingissä asuessani, mutta sitä edellisestä tenniskerrasta taitaa olla lähemmäs 15 vuotta. Liikuntaa on muutenkin tullut viime vuosina harrastettua hävettävän vähän. Viimeisen reilun kahden vuoden aikana olen ollut raskaana yhteensä 18 kuukautta ja lopun ajan imettänyt. Hetken aikaa olin sekä raskaana että imetin. Ja kyllähän tämä kaikki näkyy myös kropassa ja kunnossa.

Kärsin molempien raskauksien alkuvaiheessa melko kovasta raskauspahoinvoinnista. Esikoista odottaessani oksensin useita kertoja päivässä noin kuukauden ajan, kuopuksen kohdalla hieman harvemmin, mutta pahoinvointi kesti paljon pidempään. Minulle itse synnytys oli helppo kokemus sen rinnalla, että jouduin kärsimään jatkuvasta oksennustautiolosta ilman tietoa siitä milloin se päättyy. Jokainen viikko tuntui alkuraskaudessa loputtoman pitkältä. Liikunnanharrastamiseni loppui kuin seinään pian tultuani ensimmäistä kertaa raskaaksi.

tennis

En ole koskaan kuulunut niihin ihmisiin, jotka nauttivat liikunnasta, vaan olen harrastanut liikuntaa lähinnä koska niin kuuluu tehdä. Into aloittaa liikunta synnytysten jälkeen ei ole siis ole ollut kovin korkealla. Jos etsii selityksiä liikkumattomuudelleen, niin lapset ovat helppo tekosyy. Esikoisen kanssa harrastin päivittäin vaunulenkkejä, ja varmaan osittain siitä johtuen pääsinkin melko nopeasti takaisin lähes entisiin mittoihin ensimmäisen synnytyksen jälkeen. Sitten tulin taas raskaaksi. Nyt vaunulenkit ovat muuttuneet hankaliksi kun kuopus ei oikein viihdy vaunuissa. Joku superäiti varmasti harrastaa koti- tai puistojumppaa samalla kun vahtii lapsia, mutta minusta ei oikein siihen ole, ellei kuopuksen jatkuvaa roikottamista mukana lasketa. Lapsista vapaa oma aika taas on tällä hetkellä aika minimissä, ja minulle ehdottomasti liikuntaa tärkeämpää on saada vähintään luettua päivän Hesari, ja mieluiten jotain muutakin, joten käytän vähän oman aikani mieluummin lukemiseen (ja nykyisin myös tämän blogin kirjoittamiseen).

Pikkusiskoni houkuttelemana päädyin nyt kuitenkin pitkästä aikaa harrastamaan hikiliikuntaa tenniksen muodossa, eikä kyllä kaduttanut yhtään. Ei me kyllä pikkusiskon kanssa mitään kunnon matsia saatu aikaiseksi kun molempien tennistaidot olivat yhtä surkeassa kunnossa. Mutta hauskaa oli! Samalla tuli todettua, että kyllä sitä liikuntaa vaan kannattaisi harrastaa, sen jälkeen oli niin hyvä fiilis. Tästä eteenpäin pitää kyllä koettaa saada raivattua kalenteriin vähintään yksi kunnon liikuntakerta per viikko.

tenniskenttä
tennis
tenniskenttä

Kävimme pelaamassa tennistä Aulangon tenniskentällä, ja siellä puitteet olivat kyllä hienot tenniksen peluulle. Tenniskentän yhteydessä oli pukukopit ja pieni terassialue, josta oli maisemat järvelle. Puitteet olivat ehkä vähän liiankin hienot, sillä ohjelapuissa kentän ulkopuolella luki, että kentällä tulisi pelata vain tenniskengissä, koska normaalit lenkkarit tekevät tiilimurskapohjaan koloja. Enpäs edes tiennyt että tennikseenkin on olemassa omat kengät.. Ensi tenniskertaa voisi ehkä käydä kokeilemassa Pullerilla, sillä siellä ei varmasti ole niin tarkkaa. Tunnin pelikerta maksoi Aulangolla 12 euroa (arki-iltoina 15 €), Pullerilla tenniksen peluu olisi ilmaista, mutta sinne ei toisaalta myöskään voi varata omaa vuoroa. 

Jotta elämä ei liian terveelliseksi kuitenkaan muuttuisi, niin leivoin sitten illalla vielä mansikka-raparperipiirakan meidän pihan omista raparpereista.

raparperipiirakka