10 + 1 asiaa, jotka olen oppinut kahden pienen lapsen äitinä

1.       Rentoutta vanhemmuuteen

 Esikoiselle ei annettu tuttia, koska sitä ei neuvolassa suositeltu. Kuopus sai tutin jo heti synnytyssairaalassa. Esikoisen kanssa piti usein käydä tarkistamassa onko se varmasti hengissä kun se nukkui, kuopuksen kohdalla olen vain tyytyväinen mitä pidempään kopassa on hiljaista. Esikoisen kanssa seurasin tarkasti mitä missäkin ikävaiheessa pitäisi osata, kuopuksen kohdalla luotan siihen, että kaikki taidot opitaan kyllä ennemmin tai myöhemmin.

2.       Vauvat nyt vaan välillä itkevät

Esikoisen vauva-ajan sydäntäraastavat selittämättömät itkut ovat muuttunet ennemminkin hermoja raastaviksi itkuiksi, kun niitä aiheuttaa esimerkiksi pettymys siitä, ettei kännykällä saa soittaa hätäpuheluja. Toisaalta entisestä paljon itkevästä vauvasta on myös tullut pääsääntöisesti iloinen ja hymyilevä taapero, joten ei se vauva-ajan itku niin kovin vaarallista sitten voinutkaan olla. Kahden pienen lapsen kanssa toinen joutuu väistämättä välillä hieman odottamaan vuoroaan, enkä usko että se aiheuttaa heille mitään ylitsepääsemättömiä traumoja. Omaa itkunsietokykyä on joutunut kasvattamaan.

3.       Jalkapalloa voi pelata samalla kuin imettää

Äiti ei voi jumittua vauvan kanssa imettämään, sillä esikoiselle on keksittävä myös puuhaa. On ollut pakko oppia imettämään kävellessä, ja joskus on tullut samalla myös potkittua palloa esikoisen kanssa. Esikoinen on vielä niin pieni että keskittymiskyky ei usein riitä vaikkapa kirjan lukemiseen koko imetyssession ajaksi.

4.       Multitasking on mahdollista putkiaivollekin

Olen aina ollut huono tekemään kahta asiaa samaan aikaan, mutta siinäkin taidossa kehittyy kun vaan harjoittelee. Yhtälö vilkas taapero ja pieni vauva aiheuttaa jatkuvasti tilanteita, jossa on kyettävä hoitamaan kahta asiaa samanaikaisesti. Lisäksi päivän pieni annos ”omaa aikaa” on hyvä käyttää tehokkaasti. Tätäkin kirjoitan samalla kun imetän kuopusta.

perhe

5.       Kehitysvaiheita ei kannata vertailla

Esikoinen kääntyi vatsalta selälleen ensimmäisen kerran seitsemän kuukauden iässä, kuopus 2 ½ kuukauden iässä. Molemmat ovat uskoakseni ihan normaaleja lapsia.

6.       Jos kädet loppuvat, voi käyttää jalkoja

 Kuopuksen puklut siivoan heittämällä puklun päälle talouspaperia ja pyyhkimällä jalalla. Esikoinen luulee että näin se siivoaminen normaalistikin tapahtuu ja matkii perässä. Jaloilla voi myös nostella pudonneita tavaroita.

7.       Kaksi lasta tarkoittaa tuplasti kakkaa

Ainakin näin alkuvaiheessa kaksi lasta ei todellakaan mene siinä kuin yksi. Siivoamista riittää, ja joskus tuntuu ettei päivän aikana muuta ehdi tekemäänkään kuin vaihtamaan vaippoja ja ruokkimaan lapsia. Tämä tilanne varmasti kuitenkin helpottaa kun lapset kasvavat ja alkavat myös pitää seuraa toisilleen.

8.       Kuntosali ja liikuntahalli löytyvät kotoa

Käsi-silmä koordinaatio kehittyy kun yrittää estää esikoisen huolettomasti heittelemiä tavaroita päätymästä vauvan päälle. Sprinttejä tulee otettua päivittäin, kun pitää estää esikoista pudottamasta kukkamaljakkoa päälleen.  Kädessä roikkuu melkein jatkuvasti viiden kilon paino, ja vastus kasvaa koko ajan. Ihme kun oma paino ei silti putoa!

perhe
perhe

9.       Lapset ovat erilaisia

Nenäfriidalla niistäessä toinen huutaa kuin olisi joutunut kidutettavaksi, toista vain naurattaa koko homma. Sama pätee moneen muuhunkin asiaan.

10.       Rakkautta riittää yhtä lailla myös toiselle lapselle

Kyllä myös nukkuvaa kuopusta tulee väillä tuijoteltua vaikka olisi parempi vaan itsekin nukkua. On ne vaan niin ihania!

vauva

+1 Jos olisin siisti ihminen pitäisi varmaan lisätä listaan myös sotkun sietäminen, mutta siinä olen onneksi jo valmiiksi luonnonlahjakkuus.