Kissankulman eläinpihalla

Suomen kesä on niin lyhyt, että meillä kytätään säätiedotuksia, ja heti kun aurinko vähänkin lämmittää, niin pyrimme viettämään ulkona koko päivän. Täksi päiväksi oli luvattu hellettä, joten lähdimme perheen kanssa eläimiä katsomaan Kissankulman eläinpihalle. Ei näkynyt hellettä vielä aamupäivästä, mutta eläimiä sitäkin enemmän. Suomen mittapuun mukaisesta helteestäkin saatiin onneksi vielä iltapäivällä nauttia.

Eläinpihalla saimme heti ystävällisen vastaanoton kun tilan työntekijä tuli autosta poistuttuamme kertomaan tilan eläimistä. Suurinta osaa eläimistä sai ruokkia voikukanlehdillä ja silittää halutessaan. Pääsymaksu tilalle on 3 euroa per henkilö (alle 2-vuotiaat ilmaiseksi), ja lisäksi tarjolla olisi ollut talutusratsastusta pienestä lisämaksusta. Pienestä kioskista sai ostettua jäätelöä. Tilalle vieraillessa kannattaa ottaa käteistä mukaan, sillä kaikki maksut tulee hoitaa käteisellä.

lehmä
possu
vuohia
talitusratsastus
kultafasaani

Kissankulman eläinpihalla oli aito maatilatunnelma, mikään ei ollut kovin siloteltua, vaan ennen kaikkea toimivaa. Tilalla oli maatilan tuoksu, ja moni eläimistä sai kulkea tilalla vapaasti. Esikoinen koki elämänsä järkytyksen, kun maatilan emäntä houkutteli meidän iloksemme lampaat laitumelta luoksemme. Ne tulivat sellaista vauhtia, että esikoinen pelästyi tosissaan, vaati päästä isän syliin ja itki kauhusta. Emme saaneet häntä myöhemminkään ystävystymään vapaana kulkevien lampaiden kanssa. Ymmärrän kyllä, sillä kyllä sitä itsekin pelästyisi jos vaikka iso lehmälauma ryntäisi täysillä kohti.

lampaita

Onneksi tilalla oli paljon esikoisemme lempieläimiä pupuja. Niitä esikoinen uskalsi hieman jopa syöttää, ja niiden touhuja oli kiva katsella. Jonkin verran kiinnostivat myös hanhet, ankat ja lehmät, mutta mitään isompia eläimiä esikoinen ei uskaltanut silittää. Tilalla olisi myös ollut poroja, mutta ne taisivat jäädä ainoiksi eläimiksi mitä emme onnistuneet näkemään.

kanit
pupu
hanhia
poni

Meillä oli jalassa sandaalit ja pikkukengät, mutta vähänkään sateisemmalla säällä kumpparit ovat ehdottomasti oikea varustus, sillä tilalla on paikoin mutaista. Lisäksi paikoitellen joutuu vähän väistelemään eläinten jätöksiä.

poneja

Olimme jo lähdössä tilalta kun esikoinen bongasi jotain todella mielenkiintoista. Epämääräinen haahuilu muuttui hetkessä täydeksi taaperojuoksuksi. Mönkijä! Sen kyytiin oli päästävä! Eläinpihavierailun kohokohdaksi taisikin jäädä mönkijän päällä istuminen ja ohikulkeneen traktorin näkeminen. Kuopus puolestaan nukkui lähes koko vierailumme ajan. Meistä aikuisista paikka oli kuitenkin kiva, eläimiä oli nähtävillä todella paljon, ne tuntuivat viihtyvän ja tilalla sai kuljeskella vapaasti niin kauan kuin huvitti. Miinusta tulee ainoastaan siitä, että mielestäni tilalle oli todella huonot opasteet, vaikka toki eläinaitauksista saattoikin päätellä olevansa oikeassa paikassa. Jotkut isompien eläinten aidoista olivat myös sähköaitoja, joten niiden kanssa piti olla tarkkana.  

Jos suunnittelee reissua Kissankulman eläintilalle, suosittelen yhdistämään reissuun kahvilla käynnin viereisellä Tiirinkosken tehtaalla, josta kirjoitin postauksen jo aiemmin.