Arkeamme kahden pienen lapsen kanssa

Lastemme ikäero on vuosi ja kolme kuukautta, ja nyt kun kuopus täyttää pian puoli vuotta, alkaa vihdoin tuntua siltä, että arki alkaa sujua kohtalaisen vaivattomasti. Ensimmäiset kuukaudet vastasyntyneen ja pienen taaperon kanssa olisivat olleet melkoista kaaosta mikäli emme olisi saaneet paljon lastenhoitoapua lasten isovanhemmilta. Saamamme lastenhoitoavun ansiosta minulla on hyvä omatunto siitä, että molemmat lapset ovat saaneet runsaasti huomiota ja syliä, ja pojista on myös tullut hyvin läheisiä keskenään.

Arkeamme on viime aikoina huomattavasti helpottanut se, että kuopus on vihdoin löytänyt jonkinlaisen rytmin elämäänsä ja ruuat ovat kiinteiden ruokien aloituksen myötä pysyneet paremmmin sisällä. Kuopus heräilee edelleen useita kertoja yössä, mutta kokonaisuudessan arki on tuntunut helpommin hallittavalta kun ei jatkuvasti tarvitse arvuutella milloin vauvalla on nälkä ja milloin joku muu ongelma. Kuopus myös viihtyy nykyään pieniä hetkiä itsekseen matolla, ja myös esikoisesta on tullut entistä omatoimisempi. Kaksi lasta ei vieläkään mene siinä kuin yksi, mutta sitä kohden ollaan selvästi jo menossa.

aulanko
aulanko

Kantoreppu on ollut yksi meidän arkemme pelastus, sillä kuopus ei ole viihtynyt vaunuissa kovinkaan hyvin. Kantoreppuun kuopus nukahtaa, ja minulle jää silti kädet vapaaksi esikoisen kanssa touhuamiselle. Yleensä lähdemmekin puistoon aina niin, että kuopus on kantorepussa ja esikoinen on joko vaunuissa tai kävelee itse. Ilman vaunuja uskaltaudun yksin lasten kanssa ollessani tosin ainoastaan noin 50 metrin päässä kodistamme sijaitsevaan leikkipuistoon, sillä esikoinen on jo aika nopea liikkeissään ja hänellä on vahva oma mielipide siitä mihin suuntaan ollaan milloinkin menossa.

kantoreppu
hippalot

Kotitöiden tekeminen on nyt kahden lapsen kanssa jäänyt pääosin iltaan kun mies on tullut kotiin. Ruuanlaitto vie kotitöistä kaikkein eniten aikaa, ja yleensä teen (tai välillä mies tekee) ruuat aina illalliseksi niin, että syömme sitten samaa ruokaa vähintään seuraavanakin päivänä. Aina silloin tällöin käy kuitenkin niin, että joudun tekemään ruuan kahden lapsen kanssa, ja sillon on helposti se tilanne, että vähintään toinen lapsista huutaa ruuanlaiton ajan. Esikoinen haluaa tietysti välttämättä päästä näkemään syliini ruuanlaittoa, mikä on melko hankalaa, jos minulla on jo kuopus kantorepussa, tai sitten kuopus alkaa itkemään jos joutuu olemaan liian kauan matolla tai sitterissä yksin.

vauva

Vaikka joinain päivinä arki saattaa tuntua raskaalta kun vauva itkee paljon tai esikoinen on huonolla tuulella, niin pääosin arkemme on tällä hetkellä todella mukavaa. Molemmat pojat joutuvat jatkuvasti pusutteluni uhriksi ja tunnen oloni todella etuoikeutetuksi kun saan nauttia kahden ihanan pojan vanhemmuudesta ja seurata heidän kasvuaan päivä päivältä.